Aamun ihme: oivalluksia

Aamuihin on yhtäkkiä ilmaantunut maailman ihaninta omaa aikaa.

Kerroin Aamun ihmeen harjoituksista aiemmin.

Olen tehnyt Aamun ihmeen harjoituksia joka päivä siitä lähtien kun sen aloitin pari kuukautta sitten. Välillä 6 minuuttia, välillä 60 minuuttia.

Selvää on se, etten halua lopettaa. Selvää on, etten lopeta.

Tämän hetken projektina on mennä ajoissa nukkumaan, jotta saan riittävästi unta, vaikka heräisin aikaisin. Olen herännyt aikaisimmillaan 3.30 tekemään “läksyjä”.

On hämmästyttävää, miten tärkeältä tuo yksinkertainen harjoitus on alkanut tuntua. Aamuihin on yhtäkkiä ilmaantunut maailman ihaninta omaa aikaa. Aikaa miettiä, mitä haluan, mihin haluan mennä ja miten sinne pääsen. Aikaa pohtia, onko valitsemani suunta oikea. Aikaa pohtia, kuka voi minua tällä matkallani tukea.

Ihmisen elämässä tuppaa olemaan kesken koko ajan useampi projekti.

Ihmisen elämässä tuppaa olemaan kesken koko ajan useampi projekti. Projekti voi olla esimerkiksi sairaudesta toipuminen, työpaikan etsiminen, terveyden ylläpito tai parantaminen, toisesta tärkeästä ihmisestä huolehtiminen. Tämä aamuni projekti on loksahtanut elämääni pysyväksi osaksi, vaikken vielä ihan tiedäkään, miten jatkossa tulen sitä toteuttamaan. Tarvittaessa teen muutoksia ja valitsen uuden suunnan.


Mitä sitten on tapahtunut tähän mennessä?

Tajusin, etten tarvitse joka yö niin pitkiä yöunia. Jos on pakko, selviän vähemmällä. Pidemmän päälle tämä ei ole järkevää, mutta nyt pystyn luottamaan siihen, että selviän romahtamatta päivästä tarvittaessa neljän tunnin yöunilla. Aloin ymmärtää tämän aamun hiljentymisharjoitusten avulla.

Tajusin, miten sokeri vaikuttaa kehooni. Väsyttää, päätä särkee, masentaa, epäusko valtaa alaa, syön ihan liikaa.

Tajusin, miten sokeri vaikuttaa kehooni. Väsyttää, päätä särkee, masentaa, epäusko valtaa alaa, syön ihan liikaa muutakin kuin hiilihydraatteja, keskittyminen on vaikeaa. Hämmästyin, etten ole aikaisemmin yhdistänyt noita asioita toisiinsa. Vasta nyt minun alkaa oikeasti oma-aloitteisesti olla mahdollista päästä kokonaan eroon sokerista: en halua, että olen jatkuvasti väsynyt eikä virtaa riitä juuri mihinkään. Tässä asiassa suurin apu oli aamun hiljentymisellä ja päiväkirjan kirjoittamisella.

Tajusin, että pystyn keskustelemaan tavoitteistani niiden ystävieni kanssa, jotka ovat hyvin tavoitehakuisia. Aiemmin olen vain kuunnellut, mihin he haluavat mennä. Nyt pohdin heidän tavoitteitaan omieni kautta ja pystyn pohtimaan yhdessä vaihtoehtoja heille ja minulle. En ole missään vaiheessa elämääni asettanut tietoisia tavoitteita, mutta huomaan tämän alkavan hiljalleen muuttua. Tavoitteiden kanssa ovat auttaneet eniten mielikukuvaharjoittelu ja vahvistuslauseet.

Tajusin, että minussa on vielä paljon enemmän potentiaalia kuin olen tähän asti ajatellut. Hiljalleen alan uskoa pystyväni ottamaan tämän potentiaalin käyttöön.

Tajusin, että minussa on vielä paljon enemmän potentiaalia kuin olen tähän asti ajatellut. Hiljalleen alan uskoa pystyväni ottamaan tämän potentiaalin käyttöön. Sitten voinkin mennä sinne, minne ikinä haluan, koska olen poistanut mielen esteet tieltäni. Sen jälkeen on kaikki mahdollista, koko maailma avoin. Tajusin myös, ettei minun tarvitse eikä varsinkaan kannata pitää kiinni ihmisistä, jotka hidastavat tätä prosessiani. Tässä on ollut eniten apua vahvistuslauseista.

Alan tajuta, että maailma on avoin. Vain minä estän minua. Ei kukaan muu.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Siirry sivun alkuun
%d bloggaajaa tykkää tästä: