Reagoiminen ilmentää usein puutteellista itseymmärrystä

Kukaan muu kuin minä itse ei ole vastuussa siitä, mitä suustani pääsee. Kukaan muu kuin minä ei ole vastuussa siitä, onnistunko, saanko aikaan, pystynkö, osaanko. Kukaan muu kuin minä ei ole vastuussa siitä, opinko.

Ympäristösi on sisimpäsi ilmentymä – maailmasi on sinä

Kukaan muu kuin minä ei ole vastuussa tunteistani tai reaktioistani tunteisiini. Minä päätän, mihin suuntaan lähden. Minä päätän, mitä sisimmästäni ilmennän muille ihmisille. Minä päätän, millainen haluan olla ja miten toimia. Minä päätän – jos niin päätän – antaa muiden tallata itseni jalkoihinsa.

Pyhä maskuliiniisuus ja pyhä feminiinisyys tai pyhä mieheys ja naiseus

Maskuliinisuus antaa voiman mennä eteenpäin ja selviytyä. Tukena ja turvana toimiminen on maskuliinisuuden ilmenemistä. Feminiini taas on herkkä, kuuntelee itseään ja opettaa samaa muille.

Suru on kunniavieras – ota se vastaan, kohtele sitä hyvin

Suru. Se on kerroksellista, muistuttaa menneistä suruista. Tuntuu kuin päällekkäin olisi uusi suru, sen alla sitä edellinen ja sen alla sitä edellinen. Mielikuvat välähtelevät silmissä, muistot palaavat nyt-hetkeen. Samaan aikaan suren viimeksi tapahtunutta ja sitä edellisiä suruja. Ne tuntuvat juuri nyt yhtä tärkeiltä, yhtä vahvoilta tai heikoilta. Kaikki yhtä merkityksellisiltä, riippumatta asiayhteydestä tai surun kokemisen […]

Tänään pelkään, mutta niinhän pelkään joka päivä

Jokaiselle on silloin tällöin ellei useamminkin tarpeen itsepäivä. Jokaisella on oikeus keskittyä välillä itseensä, omaan hyvinvointiinsa. Siihen, minne on matkalla. Omaan suuntaansa.

Uskomukset eli ”On sinun vikasi, että minusta tuntuu tältä!”

Sinun vikasi. Ei minun. Niin ajattelin vielä pari vuotta sitten. Pari vuotta sitten tuo oli minulle totisinta totta. Jotain tapahtui sen jälkeen. Hiljalleen aloin ottaa vastuuta itsestäni ja ymmärsin, etten ole enää uhri. Vastuun omista tunteistani ja teoistani kantamalla aloin ymmärtää, ettei kukaan muu kuin minä ole vastuussa tunteistani. Kukaan muu kuin minä ei ole […]

Vastuu: pohdi huolella, mistä olet valmis sitä ottamaan

Entä jos vain hyväksyisi tyynesti sen miten joku toimii tai ajattelee? Entä jos vain jättäisi asiat omaan arvoonsa, tuomitsematta. Tunnistaisi omat ajatuksensa ja tunteensa, joita toisen ihmisen toimista kenties herää, mutta jättäisi reagoimatta niihin.

Siirry sivun alkuun