Elämän tarina pursuaa loistavia värejä – näkyviä ja näkymättömiä

Muistan loputtomat talvet ja mäenlaskun navetanvintin sillalta, silmiä siristellen ja vaatteet kastuen. Pulkalla, liukurilla, joskus harvoin rattikelkalla. Alas laskemista, ylös kiipeämistä. Selällään huovan päällä näkyneen loputtoman tähtitaivaan uudenvuoden pakkasessa. Muutamat harvat kirkkaat pakkaspäivät luistemassa lumettomalla järvenjäällä.

Talvi on ihmisen parasta aikaa - kun on lämpöä

Monen tunnin uimaretket rannoilla, soutumatkat, rannan lähimmän saaren ympäri uimisen. Lehmien uiton saareen kesäksi, paljon myöhemmin koiran hyppäämisen lumpeelle luultuaan sitä maaksi ja molskahtamisen veteen.

Hiihtoretket lumisessa metsässä, loputtomat valokuvat. Savusaunan, sieltä lumessa kieriskelyn, saunanjälkeisen ihon höyryn pakkasessa. Se salpasi hengen, maistui voimalta, nuoruudelta, ikuisuudelta.

Nelilehtiapiloiden etsimisen. Sen, kun veljeni luki salaa päiväkirjaani ja ilkkui jutuilleni. Ajan ennen kännyköitä, kun piti pyöräillä takaisin kotiin, koska en talven jälkeen enää muistanutkaan reittiä ystäväni luo.

Muistan, kuinka äitini teki ihan liikaa töitä. Antoi minulle vastuuta, jota en halunnut enkä hallinnut. Paljon myöhemmin selvisi, että isäni joi, paljon. Paljon myöhemmin hän kuoli samasta syystä.

Muistan kirjoittaneeni loputtomiin, odottaneeni vastauksia kirjeisiin. Se tunne, kun olet odottanut jotain, ja lopulta se tulee.

En muista kyyneleitä kotoa ensimmäistä kertaa 12-vuotiaana pois muuttaessani. Muistan kyyneleet kolme vuotta myöhemmin ystävistä erotessa. Yhden vaiheen päätös, lähtö, muutos, toisaalta onnellisuus jonkin vaiheen päättymisestä.

Mustuuden, jossa millään ei ole mitään väliä, koska siellä ei ole mitään. Ei ole tunteita, ei edes nimeä niille. Ainoastaan kaiken merkityksettömyys. Sen, kuinka silti olin olemassa, vaikken olisi halunnut. Jatkoin, vaikkei kiinnostanut. Tein, jotta eläisin, vaikka varjona, koska kerran olin olemassa.

Merkityksettömyys, se on kiinnostava ilmiö. Ja se, miten kiivetään sieltä pois, takaisin valoon, takaisin itseen, joka ei ole enää se sama kuin aiemmin. Uudelleen itsen opettelun, alusta aloittamisen, jatkuvan rakentamisen, tasapainon merkityksen ymmärtämisen.

Sen, miten mahdotonta on keskustella ryhmässä, kun lääkkeet sumentavat ajatukset. Kahteen ihmiseen keskittyminen on mahdotonta, keskusteluun osallistuminen ei onnistu. En ehdi.

Muistan saaneeni monta kertaa luvan itkeä. Yleensä en itkenyt. Vihasin, raivosin, nostin piikit pystyyn. Puolustauduin kaikkea vastaan, koska kaikki oli uhka. Kaikki minussa ja kaikki ulkopuolellani oliu uhka. Mikä tahansa saattaisi romauttaa ja pelkäsin, etten siitä enää nousisi. Silti, vaikka hakkasin joka päivä päätäni seinään, koska olin päättänyt sen seinän hajottaa eikä muuta asetta ollut.

Pitkältä ajalta en muista oikein mitään: olematon tarina?

Pimeydestä voi nauttia, paitsi jos se ahdistaa

Hiljalleen elämä palasi uusien ihmisten muodossa. Aloin taas nähdä itseni muissa, opettelin olemaan olematta piikikäs, opettelin olemaan tuntematta enää tarvetta siihen. Opettelin uskaltamaan. Opettelin uudelleen kirjoittamaan.

Opettelin hyväksymään sen, mitä on, koska se on. Opettelin kertomaan siitä, mitä on joskus ollut. Opettelin rakastamaan itseäni uudelleen, antamaan tilaa itselleni ja samalla muille.

”Näin unta jota milloinkaan en nähnyt ennemmin” Siinä unessa minut otettiin ison, iloisen perheen jäseneksi.Vastustelin piirin keskelle joutumista, mutta lämpimat kehot koskettivat ja lempeät kädet työnsivät paikalle, jossa halusinkin sydämestäni olla – en vain uskonut ansaitsevani sitä. Vastustelin, koska en uskonut olevani sen arvoinen, että olisi osa jotain, joka rakastaa toisiaan ja samalla minua.

Kuinka kaunis on ihminen, joka on juuri nousemassa kukoistukseen, juuri levittämässä siipensä, juuri alkamassa kimaltaa? Joka ei vielä oivalla voimaansa, mutta joka on antamassa sen voiman näkyä kaikessa tekemisessään

Haluan kiihkeästi kuulua johonkin, koska tunnen olleeni tähän asti kuulunut liian vähän mihinkään. Kuulunko liian vähän itselleni?

Kaipaan ympärilleni suurta iloista perhettä, jonka seurassa tunnen olevani turvassa. Joka auttaa minua tunnistamaan oman sisäisen turvapaikkani. Laitoin perheen seinällekin unelmakartan muodossa. Tilasin ihmisiä. Tilasin rakkautta. Vaikuttaa siltä, että on käymässä kuten kaverilleni: tilausta tulee ovista ja ikkunoista.

Suuri perheeni tulee toisinaan uniin. Tunnen epävarmuutta, koska en usko olevani perheeseen kuulumisen arvoinen. Pelkään, että osoitan tämän todeksi. Pelkään, että muut näkevät huonouteni. Pelkään, että minut hylätään. Pelkään yksin jäämistä, arvottomuuden kokemista, merkityksettömyyttä.

Pelkään, vaikka jokainen päivä todistaa, ettei tarvitsisi.

Joskus tuntuu, ettei ole mahdollista olla onnellisempi kuin nyt. Kunnes tulen onnellisemmaksi, juuri nyt.

Sanotaan, että kaikki on energiaa. Koska kaikki on energiaa, ainoastaan mielemme saa meidät uskomaan, että on jotain kiinteää. Mieli saa uskomaan, että jokin on oikein tai väärin.

Mikä jumala on?

Perheitä on erilaisia

Mielestäni jokainen ihminen on jumala. Jokainen on tarina. Ihminen on jumalan ilmentymä. Jokainen ihminen on luoja, jonka luomistyöstä muotoutuu fyysinen ympäristö. Ympäristömme on siis manifestoitunutta sisäistä todellisuuttamme. Näkemämme asiat ovat siis me. Sisäisyytemme on ulkopuolellamme.

Haasteeksi muodostuu se, etteivät monet näe asiaa samalla tavalla – ei synny ensi sijassa tarvetta muuttaa itseään, vaan halua muuttaa ympäristöä. Välillistä työtä, joka muuttaa ihmistä hitaammin kuin työn tekeminen sisäisen itsen kanssa.

Jos ympäristössä on joku pielessä, meidän tulisi katsoa sisimpäämme, ei ulkopuolellemme.

Kuulin taannoin, että mustassa aukossa aika on paikka ja paikka on aika. Että siellä todellisuutena pitämämme asiat voivatkin olla täysin toisin, ja silti täysin tosia.

Uskon, ettei ihmismielellä ole muita rajoituksia kuin ihmisen itsensä asettamat. Kukin rakentaa oman laatikkonsa – tai pysyy pois sieltä. Kukin luo tarinansa.

Jeesuksen sanoin: ”Kun kaksi kokoontuu yhteen, minä olen siellä” Meitä on koolla enemmän kuin kaksi, jumaluus kenties on erityisen vahvasti läsnä meissä tässä hetkessä.

Itsen puolesta rukoilu on tehokasta, mutta toisen puolesta rukoilu on vielä paljon tehokkaampaa. Suosittelen sitä. Sillä ei rukouksen kannalta ole merkitystä, millainen jumala tai Jumala sinulla on.

Hengitä

Lopuksi: hengittäkäämme. Opetellaan sitä varten uusi tekniikka, energiahoidon tekniikka.

Hengitä. Tarina

Laita silmät kiinni ja hengitä melko hitaasti ja syvään, muttei kaikkea ilmaa pois eikä keuhkoja ihan täyteen. Niin, että tuntuu, että hengität tavallista hitaammin ja syvemmin. Jokaisella on oma rytmi. Hae sitä hetki. Halutessasi voit kutsua henkioppaita apuun seuraavaan osaan.

Ota rento asento.

Kuvittele, että kantapäissäsi on reiät, joista hengityksen energia nousee ylös onttoa kehon sisustaa. Hengitä kantapäistä sisään. Voit kuvitella hengityksen savuksi tai höyryksi tai jonkin väriseksi, jos se auttaa. Hengitä. Sisäänhengityksellä nosta savu kantapäistä polviin asti. Hengitä. Nosta hengitys seuraavaksi lantiolle asti. Hengitä. Nosta hengityksen aalto rintakehälle, hengitä. Kuvittele hieman pääsi yläpuolelle aurinko, hengitä aaltoa seuraavaksi kantapäistä sinne asti. Jos aurinkoon hengittäminen alkaa huimata, laske aalto nousemaan vain rintakehälle. Kuvittele sitten sisäänhengityksellä rintakehälle tai pään päälle nousevan aallon kulkevan uloshengittäessä käsiä pitkin ulos kehosta. Tunnustele, kumpi on sinulle parempi: hengittäminen rintakehältä käsien kautta ulos vai hengittäminen pään yläpuolelle ja sieltä käsien kautta ulos.

Energia-aallon tuottaminen on nyt hallussa. Se ei kenties tunnu miltään. Silti energia liikkuu, kun hengität ja kuvittelet hengityksen siirtyvän kehon läpi ja ulos käsien kautta.

Aseta kätesi syliisi kämmenet jonkin matkan päähän toisistaan mahdollisimman rentoina. Käsien väliin voit kuvitella itsesi tai sen osan itseäsi, joka juuri nyt tarvitsee apua tai tukea. Hengitä hetki, auta itseäsi. Samalla tavalla heidät käsiesi välissä näkemällä voit halutessasi auttaa muita.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Siirry sivun alkuun
%d bloggaajaa tykkää tästä: