Erityisherkän erillisyys ja samankaltaisuus

Erityisherkän hermosto kuormittuu ympäristön liiallisten ärsykkeiden vaikutuksesta ja pienikin lisästressi voi joskus saada aikaan tarpeen voimakkaalle puolustusreaktiolle, esimerkiksi kokonaan tilanteesta pois vetäytymiselle. Pahimmillaan lisästressi saa aikaan henkisen romahduksen ja pitkittyessään voi aiheuttaa masennusta ja pitkäaikaista ahdistusta tai väsymysoireyhtymän.

Olen pohtinut, kuinka monella herkällä herkkyyteen liittyy huono itsetunto? Jatkuva epävarmuus, pelko väärien valintojen tekemisestä, itseluottamuksen puute? Itselläni herkkyys tuntui aiemmin ylläpitävän itsetunto-ongelmia: kun olin epävarma, en halunnut kohdata haasteellisia tilanteita, ja kun en kohdannut sopivan haasteellisia tilanteita, en tullut tunteneeksi voittaneeni itseäni ja pysyin epävarmana.

Samoin haasteenani on ollut ihmisten kohtaaminen aidosti, omana itsenäni. Minun on ollut helppo piiloutua vahvan ammatti-identiteetin taakse, piilottaa ihmisyyteni ja inhimillisyyteni ammattillisuuden taakse. Ammatillisuus on tehnyt minusta vahvan, mutta sen taakse piiloutuessani olen myös sivuuttanut kuin huomaamatta inhimillisyyden kokemuksia. Koska piileskelin ja suojauduin, aloin vasta lähes nelikymmenvuotiaana ymmärtää, että olen aidosti vahva myös täysin omana itsenäni, ilman ammatillisuuden kilpeä.

Samalla kun aloin oivaltaa tämän, aloin oivaltaa, miksi olen niin pitkään pelännyt muita ihmisiä.

Ihmispelko on käsittääkseni melko yleistä ja voi aiheuttaa voimakasta stressiä.

Pelko tuntuu usein voimakkaammin silloin, jos mieli ja elimistö ovat jo valmiiksi kuormittuneet – kuten esimerkiksi erityisherkällä tilanne usein on.

Pelkääjällä voi olla tunne siitä, että jos on liian avoin, toinen ihminen pääsee oman ”ihon alle”, liian lähelle, liian nopeasti. Pelkääjä saattaa tuntea suurta epävarmuutta, koska ei tunnu tietävän, missä toinen ihminen alkaa ja missä itse päättyy: kun yhteyden saaminen toiseen on helppoa tai jopa automaattista ja osin tiedostamatonta, se sama yhteys voi aiheuttaa myös pelkoa. Herkkä asettuu usein vaistomaisesti toisten ihmisen ”taajuudelle”, mikä voi olla herkälle pelottavaa ja aiheuttaa halua suojautua. Jos suojautuminen tuntuu vaikealta, se voi aiheuttaa myös pelkoa toista ihmistä kohtaan.

Ihmispelosta voi kuitenkin päästä tajuamalla konkreettisesti sen, että ihmiset ovat tietyiltä piirteiltään samanlaisia: jokainen ikävöi läheisiä ihmisiään, jokaisella on omia ongelmia, jokainen haluaa tuntea olonsa hyväksi, jokainen haluaa edetä elämässään, jokainen haluaa rentoutua. Siis jokainen ihminen on samanlainen kuin minä itse, eikä häntä siis tarvitse pelätä.

Vaikuttaa yksinkertaiselta…

Uskoin pitkään, ettei kukaan ole sellainen kuin minä. Uskoin olevani ainutlaatuinen ja sen takia yksin maailmankaukkeudessa. Kun hyväksyin ajatuksen siitä, että kyllä, olen todellakin ainutlaatuinen, mutta samalla samanlainen kuin kaikki muut, elämäni alkoi muuttua. Aloin uskoa voivani olla onnellinen, voivani saavuttaa tavoitteeni: pystyväni siihen, mihin aluan pystyä.

Ja kyllä, tuon ymmärtäminen on vaatinut työtä ja aikaa. Olen löytänyt mahtavia ihmisiä tuekseni ja olen heille konkreettisesti elämäni velkaa. Tuntuu myös, että olen heitä moneen kertaan kiitettyäni heille edelleen kiitoksen velkaa. Olen kuitenkin ennen kaikkea elämälleni ja itselleni velkaa onnistua, ja sen velan saan maksettua vain tekemällä parhaani ja pyrkimällä minulle oikeaan suuntaan, välittämättä muiden mielipiteistä. Ei kukaan muu kuin minä itse tiedä, mitä haluan.

Kun aloin ymmärtää, että aiheutin itse oman pelkoni ja ahdistukseni, aloin päästää niistä irti. Kun aloin ymmärtää, ettei kukaan muu voi parantaa minua masennuksesta kuin minä itse, aloin parantua. Kun aloin ymmärtää, että olen erillinen ja samalla osa kokonaisuutta, en enää ollut yksinäinen: vaikka olin yksin, olin samaan aikaan osa jotain minulle tärkeää laajempaa järjestelmää.

Ja kuinka ollakaan: nyt olen oivaltamassa, mikä merkitys minulle on sillä, minkälaisilla ihmisillä ympäröin itseni.

Elämä on merkillistä. Olen matkannut pimeydestä kohti valoa pitkän aikaa. Vasta nyt alan ymmärtää, mikä merkitys on sillä, keskitynkö miettimään toivottavia vai ei-toivottavia asioita.

Vasta nyt alan hiljalleen oivaltaa, että MINÄ teen tulevaisuuteni, ja teen sen sellaiseksi kuin haluan.

Minun vain pitää tietää, MITÄ HALUAN.

That is the question