Vastineita kriittisiin väitteisiin

Luontaishoidoista tai täydentävistä hoidoista on esitetty viime aikoina paljon erilaisia väitteitä. Miracura kokosi yleisimpiä niistä, vastauksineen.

Väite 1: Vyöhyketerapian tehoa ei ole todistettu lääketieteellisesti.

Tämä seikka on lääketieteellisten ja niitä täydentävien hoitomuotojen kahtia jakamassa Suomessa tärkeä asia. Vaikuttaa siltä, etteivät monet ihmiset voisi lainkaan hyväksyä sitä, että ihmistä voidaan ihan oikeasti hoitaa muillakin kuin lääketieteellisillä metodeilla. Minusta lääketiede on tietyillä osa-alueillaan tullut tiensä päähän: esimerkkinä vaikka antibiootit ja niille resistenttien bakteerien lisääntyminen. Koska lääketiede ei osaa ratkaista kaikki ongelmia, Miracuran mukaan luontaisilla hoitomuodoilla on paikkansa jokaisessa kultturissa. Jokaisella hoitoa kaipaavalla on mahdollisuus päättää, mitä hoitomuotoa käyttää.

Jokaisen täydentävien hoitojen (luontaishoitojen) osaajan etiikka edellyttää tarvittaessa asiakkaan ohjaamista lääkärin tai muun ammattilaisen hoitoon.

Väite 2: Vyöhyketerapeutti vain hiveltää käsiä ja jalkoja, eikä oikeasti hoida mitään.

Vyöhyketerapian kuten akupunktionkin teho perustuu eri asioihin kuin lääketieteellisten hoitojen. Vyöhyketerapian kehittäjät ovat löytäneet kehon pinnalta  sähkömagneettisesti reagoivia kohtia, joita kutsutaan heijastealueksi. Näiden heijasteiden kautta voidaan hoitaa koko kehoa, myös kehon syvimpiä osia eli sisäelimiä. Myöhemmissä tutkimuksissa on havaittu myös, että näiden samojen heijasteiden kautta on mahdollista vaikuttaa myös ihmisen psyykeen.

Sähkömagnetismi on monille tuttu fysiikan ilmiö. Sen osia, sähköä ja magnetismia, voidaan havaita kaikkialla maailmankaikkeudessa elävissä ja elottomissa kohteissa.

Väite 3: Vyöhyketerapeutti ei kuulu Valviran rekisteriin eli ei ole luotettava hoitaja.

Luontaishoitajilla eli täydentäviä hoitoja tarjoavilla henkilöillä on oma ammattirekisteri esimerkiksi Luontaislääketieteen Keskusliiton (LKL) tietokannassa. Sinne on rekisteröity suurin osa Suomalaisista koulutetuista luontaisterapeuteista. LKL toteuttaa luontaishoitolain puuttuessa Suomessa sisäistä valvontaa ylläpitämällä rekisteriä. Rekisteriin pääsy edellyttää ”liiton hyväksymän luontaisalankouluttajan antamaa loppuunsuoritettua tutkintoa. Tämän lisäksi terapeutilla on oltava riittävästi peruslääketieteen opintoja, tuntemusta alalla toimimisesta ja muista terapia-aloista sekä voimassaoleva ensiapukoulutus.” (suora lainaus osoitteesta http://www.lkl.fi/, viitattu 23.12.2017).

Vuonna 2019 Suomessa on päättynyt ensimmäinen vyöhyketerapiaa koskeva lääketieteeseen pohjaava tutkimus. Tämän koliikkivauvoja koskevan tutkimuksen tuloksia odotellaan parhaillaan (7/2019). Tuloksista riippuu, syvennetäänkö tietämystä jatkotutkimuksilla.

Väite 4: Vyöhyketerapialla parantuu sairauksista

Vyöhyketerapian ensisijainen tavoite on tasapainottaa: elimistön toimintojen tasapainottamisen kautta ihmisen olo usein paranee. Vastuullinen vyöhyketerapeutti ei suosittele vyöhyketerapian käyttämistä ainoana hoitona sairauteen, johon hoidettava on saanut lääkäriltä diagnoosin. Sairauden oireita vyöhyketerapialla voidaan kenties helpottaa, mutta hoitovastuu on lääkärillä.

Väite 5: Siinä ajatuksessa ei ole järkeä, että hoidon alussa sanotaan tulevan pahemisvaihe, jota seuraa paranemisvaihe. Paranemisen pitää alkaa heti, muuten hoito on epäilyttävää.

Oireiden pahentaminen on lääketieteen periaatteiden vastaista: hoidon pitäisi aina ainoastaan parantaa tilannetta. Apua pyritään saamaan tarkasti kohdennetuilla keinoilla, kuten lääkkeillä. Yksi lääkkeiden käytössä huomioitava asia ovat niiden sivu- eli haittavaikutukset: lääkkeistä ei siis aina ole vain hyötyä.

Vyöhyketerapian periaate on lääketieteestä poiketen vaikuttaa koko kehoon ja löytää kehon merkkien avulla tapa helpottaa tilannetta. Kehon prosesseihin kuuluu tasapainon ja pysyvyyden hakeminen, joten kehoon vaikuttaminen millä tahansa keinolla aiheuttaa aina reaktion. Tämä reaktio on vyöhyketerapeuttisessa hoidossa kenties helpommin huomattavissa kuin lääketieteellisessä hoidossa. Usein reaktiota kutsutaan ”pahenemisvaiheeksi”. Asian dynamiikka on kenties helpommin ymmärrettävissä liikuntavertauksella: jos ihminen harrastaa rasittavaa liikuntaa pitkän tauon jälkeen, lihakset voivat tulla kipeiksi.