Masentuneelle ystävälleni

Sinä pieni, minä luotan sinuun. Jokainen tarina on tärkeä.

Sinä pieni, minä luotan sinuun.

Luotan siihen, että löydät jälleen tien
pois kaivosta, syvyydestä, yksinäisyydestä,
mustuudesta.

Luotan siihen, että alat taas haluta muiden ihmisten seuraa
itsesi takia.

Luotan siihen, että kerrot, jos tarvitset apua.
Siihen, että pystyt lopulta
myös ottamaan apua vastaan.

Luotan siihen, että uskot, kun sanon
nyt tärkein tehtäväsi olevan löytää
oma tiesi
oma rytmisi
oma tapasi
omannäköinen elämäsi.

Luotan siihen, että puhut asioista tarpeeksi monta kertaa,
uudelleen ja uudelleen ja uudelleen,
ymmärtääksesi ne itse.
Annat kuuntelijan kysyä.
Annat itsellesi anteeksi
jos ja kun puhuminen ei heti auta.

Luotan siihen, että jatkat etsimistä,
riippumatta siitä, mitä kukaan sanoo tai tekee.

Luotan siihen, että annat itsesi olla heikko,
annat itsesi levätä,
levätä,
levätä,
kauan,
kunnes lopulta haluatkin nousta.

Annat itsellesi anteeksi, jos tulet väärinymmärretyksi
Annat itsellesi anteeksi jos et jaksa,
jos et halua,
jos ei huvita,
jos et vaan pysty.

Luotan siihen, että jatkat etsimistä,
riippumatta siitä, mitä kukaan sanoo tai tekee,
uupumuksesta huolimatta,
taistellen mielessäsi epätoivoa vastaan,
vaikka pimeä tuntuu loputtomalta.

Joskus tie itseen on mutkainen. Jokainen tarina on tärkeä.

Tiedän, että sinä olet siellä.
Et ole lopullisesti kadonnut,
olet vain eksyksissä.
Eksyminen on ihan tavallista ja
aivan hyväksyttävää
tässä ei-lineaarisessa elämässä…

Joskus tie itseen on mutkainen,
matkalla on liikaa eksymisen mahdollisuuksia,
väärään suuntaan opastavia viittoja,
sinua itsenäsi näkemättömiä ihmisiä,
kompastuskohtia,
pimeitä tunneleita,
valottomia taipaleita.

Elämässä kohtaamasi mutkat tarkoittavat sitä,
että suunta voi olla hetken hukassa.
Kun suunta katoaa, on pysähdyttävä hetkeksi
pohtimaan, mihin olinkaan menossa.
Onko suunta edelleen se, johon haluat mennä?

Luotan siihen, että huomaat joku päivä taas
valot pimeyden reunalla
ja haluat lähteä niitä kohti.

Luotan siihen, että huomaat joku päivä taas
valot pimeyden reunalla
ja haluat lähteä niitä kohti.

Luotan kykyysi löytää oma polkusi.

Jos tarvitset minua, olen täällä.
En ole menossa mihinkään.
En katoa, vaikkei sinusta kuuluisi pitkään aikaan mitään.

Arvosi ei laske silmissäni
siksi, että olet sairas.
Kukaan ei ole aina parhaimmillaan.

Kukaan ei ole aina pahimmillaan.



Tarinan takana on tarina

Jokaisen tarinan takana on tapahtumia, jotka ovat saaneet jonkun kirjoittamaan tarinan.

Jokaisen tarinan takana on tapahtumia, jotka ovat saaneet jonkun kirjoittamaan tarinan. Niin tälläkin tarinalla.

Ystäväni, tämä on sinulle. Masentuneelle ystävälleni.

Masennus oli oman elämäni suurin haaste. Pahin sairaus. Pitkäkestoisin asia kaikista tähänastisessa elämässäni kokemista asioista.

Kun on masentunut, millään ei tunnu olevan väliä. Ei millään. Se, että asiat voisivat muuttua parempaan, tuntuu utopistiselta, mahdottomalta. Pahimmassa tapauksessa ihminen on masentunut ilman, että itse tai kukaan ympärillä ymmärtää sitä. Silloin paraneminen on hyvin epätodennäköistä.

Yksi tärkeä tehtäväni masennuksesta toipuneena on pyrkiä tuomaan valoa synkkyyden keskelle. Muistuttamaan omalla esimerkilläni, että paraneminen on mahdollista. Kaivosta voi kiivetä pois. Antaa pimeyden muuttua hiljalleen valoksi, epätoivon toivoksi.

Tärkeintä on, että on aktiivisesti olemassa.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Siirry sivun alkuun
%d bloggaajaa tykkää tästä: