Mitä hyvää koronavirus sars-cov2 on tuonut elämääni eli uusi minä
Kahden viikon korona-kotikaranteenistani on ollut paljon enemmän hyötyöä ja iloa kuin pystyin koskaan kuvittelemaan. Tyypillistä elämältä, yllättää nyt mitä odottamattomammilla tavoilla…
Ilman koronaa ja karanteenia en olisi ymmärtänyt
- pystyväni hallitsemaan kipua mielen avulla, ilman lääkkeitä
- ettei elimistö voi yhtä aikaa olla kriisissä (taistele tai pakene-tilassa) ja uudistua
- että kun pelkään, elimistö joutuu stressitilaan, tuottaa kortisolia ja uudistuminen ja kasvu pysähtyy
- stressin kasvattavan huomattavasti riskiä saada erilaisia infektioita
- sairastumisen olevan elimistön luonnollinen reaktio voimakkaaseen, akuuttiin stressiin
- ympäristön vaikuttavan minuun ja kehitykseeni huomattavasti geenejä enemmän
- mikä merkitys Theta-aaltojen kuuntelulla voi olla
Iloitsen aidosti siitä, että olin karanteenin aikana sairaana, kunnon kuumeessa. Kuumeilu ei ole minulle lainkaan tyypillistä, joten jouduin opettelemaan olemaan paikallani, tekemättä yhtään mitään. Olemalla tekemättä mitään pystyin oivaltamaan asioita, joita en olisi oivaltanut ilman voimakasta tarvetta olla tekemättä mitään – olematta aivan tajuttoman väsynyt ja voipunut en olisi se ihminen, joksi muutuin sairastaessani ja sairaudesta toipuessa.
Kun vanha päättyy, uusi alkaa
Muiden ihmisten silmissä saatan näyttää samalta, mutten ole enää se vanha Kaisa. Tiedätkö sen tunteen, kun jotain itsessäsi on muuttunut perustavanlaatuisella tavalla? Kuin tänään olisi taatusti aivan mahtavan loppuelämäsi ensimmäinen päivä? Toivon todella, että tiedät. Uskomaton tunne…
Ilman koronaa en olisi oppinut yhtä konkreettisesti erottamaan pääni sisällä kuuluvien äänien tarkoitusperiä. Toinen, tummempi ääni kuin bassokitarasoolo, ohjeistaa oman edun tavoitteluun ja toinen, kauniisti helisevä lähes ylimaallinen ääni ohjaa tekemään vain hyvää itselle ja muille. Taannoin potkaisin olkapäälläni istuneen sisäisen höpöttäjäni takavasemmalle, löin sitä lekalla. Se jäi kauemmas jokseenkin masentuneena. Se on se ääni, joka edelleen yrittää toistella, etten kuitenkaan osaa tai onnistu eikä kannata siksi yrittää. Nyt se ääni on hiljentynyt ja sen alla olleet hiljaisemmat äänet nousseet paremmin kuuluviin.
Sipuli on yksi lempikasviksistani. Tuntuu kuin olisin koronan takia päässyt kuorimaan sisäistä itseäni kuin sipulia. Itkien, nauraen, ihmetellen kerrosten koostumusta.
Pääni sisällä helisevä ääni on se, joka kirjoittaa tätä. Vaikka tietysti konkreettisesti käteni sen tekevät. Tiedän, ettei kehoni ole koko minä, ainoastaan sen ihmissilmin näkyvä manifestaatio.
Sinä voit uskoa mitä haluat. Toivon kuitenkin, että käytät kaikki mahdollisuudet tämän kriisin keskellä ymmärtääksesi itseäsi. Oppiaksesi itsestäsi. Toivon, että käytät kaikki mahdollisuudet olla avoin. Ja että toimiesi kautta tulet myöhemmin tietämään (jos et vielä nyt tiedä) että nouset koronan jälkeen vahvempana, tietoisempana, enemmän itsenäsi uuteen elämääsi.
Ja elät.
Nyt heti.
Koronasta kertovan sarjan seuraava osa täällä.