Mitä hyvää koronavirus sars-cov2 on tuonut elämääni, osa 2: pelko

Pelko on olemassa sitä varten, että pystyt juoksemaan kovempaa kuin ikinä uskoisit, tai puolustamaan itseäsi tai rakastasi hirvittävältä tuntuvaa uhkaa vastaan.

Pelko.

Hyytääkö sana selkäpiissäsi? Missä muualla se tuntuu? Ahdistaa rintakehää? Tärisyttääkö se jalkoja? Saako sydämen hakkaamaan? Saako jännittämään lihaksia? Saako kylmän hien pintaan?

Sen kuuluukin aiheuttaa kaikkia noita. Pelko on olemassa niitä varten. Pelko on olemassa sitä varten, että pystyt juoksemaan kovempaa kuin ikinä uskoisit, tai puolustamaan itseäsi tai rakastasi hirvittävältä tuntuvaa uhkaa vastaan.

Pelko on luonnollinen tunne. Siinä ei ole mitään negatiivista, hävettävää, peiteltävää tai outoa.

Pelko on myös stressitila, joka hidastaa ruoansulatusta ja kudosten paranemista. Stressi saa elimistön erittämään stressihormoni kortisolia ja psykogeeneja, jotka hidastavat elimistön toimintoja ja mahdollistavat veren tehokkaan pumppaamiseen lihaksiin pakenemista ti puolustautumista varten.

Pelko on luonnollinen tunne. Siinä ei ole mitään negatiivista, hävettävää, peiteltävää tai outoa.

Pelon on myös tarkoitettu kestävän vain lyhyitä jaksoja ihmisen elimistössä. Ei ihme, että ihmisten elimistö kuormittuu ja pahimmassa tapauksessa romahtaa jatkuvan kortisolin ylimäärän takia. Nykyelämässä ihmisillä on paljon erilaista jatkuvaa stressiä: ystävyyssuhteista, työstä, perheen haasteista ja jokaisen elämään liittyvistä muista asioista johtuen. Länsimainen yhteiskunta painostaa tekemään enemmän ja nopeammin, oppimaan, uudistumaan, olemaan parempi. Ihminen ajaa itsensä jatkuvasti taistele tai pakene-tilaan.

Muistan sen viikon, jolloin media alkoi paasata koronasta. Olin konkreettisesti kauhusta jäykkänä uuden “superviruksen” tulosta. Maalailin puoliksi tiedostamattani mielessäni kauhukuvia tyhjästä palavasta maailmasta, jossa kaikki kulkevat yksin vailla suojaa. Näin painajaisia. Parin päivän jälkeen tilanne helpotti, kun lakkasin seuraamasta uutisia ja tiedotustilaisuuksia. Olen yhdeltä koulutukseltani hoitaja, joten koin kuitenkin velvollisuudekseni seurata aktiivisesti tilannetta pysyäkseni jatkuvasti vaihtuvan ohjeistuksen tasalla.

Valmistauduin henkisesti karanteeniin: olin varma, että se on edessä. Olin myös varma, etten sairastu karanteenin aikana.

Minut määrättiin karanteeniin JA sairastuin. Kuumeessa ollessa ymmärsin kirkkaasti, miksi sairastuin. Niin piti käydä, jotta tunnistaisin oman hirvittävän pelkoni.

Olin oikeassa ja olin väärässä. Minut määrättiin karanteeniin JA sairastuin. Kuumeessa ollessa ymmärsin kirkkaasti, miksi sairastuin. Niin piti käydä, jotta tunnistaisin oman hirvittävän pelkoni. Minun piti sairastua, jotta oppisin itsestäni jotain, jonka voi oppia vain olemalla niin hiljaa, että on pakko kuunnella. Minun oli pysähdyttävä itseni äärelle. Minun oli hyväksyttävä se, etten pysty, etten jaksa, etten saa. Että silti olen ihminen, että silti voin, jaksan ja saan, mutta eri tavalla. Että olen arvokas silloinkin, kun koen olevani täysin mitätön. Olen arvokas silloinkin, kun en tuota mitään yhteiskunnan vaatimaa hyödykettä. Miten en olisi AINA arvokas itselleni?

Itseäni kuunnellessani olen itse asiassa hyödyksi yhteiskunnalle ja maapallolle, koska ainoastaan hiljaa itseni kanssa ollessani voi ymmärtää, mitä aidosti haluan, mihin aidosti ja täydesti haluan pyrkiä. Itseäni kuunnellessani olen kaikkein tärkeimpien perusasioiden juurella. Itseni kanssa ollessa minun ei tarvitse miettiä, teenkö parhaani ja katson mihin se riittää. Teen automaattisesti sen, mikä minulle on sillä hetkellä parasta.

Sairastaessani ymmärsin, mitä pelko on. Ymmärsin sen merkityksen itselleni. Ymmärsin, että tehtäväni on nyt valita, mitä tällä tiedolla teen.

Ja siksi sinä nyt luet tätä.

Sairastaessani ymmärsin, mitä pelko on. Ymmärsin sen merkityksen itselleni. Ymmärsin, että tehtäväni on nyt valita, mitä tällä tiedolla teen.

Minä pelkään hylkäämistä. Sitä, että ystävät jättävät, kumppanit unohtavat, perheenjäsenet eivät välitä. Etten tule nähdyksi. Pelkään joskus pimeää, koska siellä voi olla hirviöitä. Pelkään veden syvyyttä, koska sielläkin voi olla hirviöitä. Pelkään sairastumista, koska voisin joutua kohtaamaan sisäisen pahuuden, jota pelkään itsessäni olevan, vaikken ole sitä koskaan löytänyt. Lempielementissäni vedessä ollessa pelkään pohjassa kasvavien kasvien tuntua ihollani. Pelkään, etten ole tarpeeksi, etten pysty vastaamaan vaatimuksiin. Itse vaadin itseltäni tuhat kertaa enemmän kuin kukaan toinen. Pelkään itkeä julkisesti.

Pelkää siis rohkeasti. Tunnusta pelkosi. Hyväksy se. Kohtaa sen syy. Ja anna itsellesi samantien anteeksi, jos et juuri nyt pysty.

Rohkeasti pelkäämällä et voi epäonnistua. Voit vain onnistua.

Koronasta kertovan sarjan edellinen osa täällä.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Siirry sivun alkuun
%d bloggaajaa tykkää tästä: