Pätkäpaasto: oma kokemus

Aloitin pätkäpaaston jälleen, pitkän tauon jälkeen muutama viikko sitten. Olen tyytyväinen siitä, että löysin viimein, vuosien ja monien kokeilujen jälkeen itselleni sopivan tavan jakaa vuorokauden aterioita.

Syömishäiriötaustaisena en lähde kokeilemaan pidemmän ajan paastoamista. Aloitin varovasti 14 tunnin paastolla, siitä siirryin viikon jälkeen 16:8-rytmiin (jos et tiedä, mitä tämä tarkoittaa, katso artikkelin lopusta). En ole ollut ehdoton tässä: välillä paastoaika on ollut 20h, välillä 15h ja syömisaika sen mukainen. On ollut päiviä, joina olen syönyt vain kerran, tuntematta juurikaan fyysistä nälkää seuraavanakaan päivänä.

Olen huomannut, että ainakin nyt minulle sopii hyvin se, että syön kaksi tai kolme isoa ateriaa päivässä. Kerralla saan todellakin syödä vatsan täyteen!

Olen käyttänyt paaston apuvälineenä kahta sovellusta:

• Sovellusta, joka kertoo päivän liikunnan määrän
• Sovellusta, johon merkitsen syömiset ja joka laskee niiden sisältävät makrot (proteiinin, hiilihydraattien ja rasvan määrät) ja osan mikroista (hivenaineista ja vitamiineista) sekä kertoo suunnilleen, missä suhteessa harrastamani liikunnan ja saamani energian määrä on. Sovellus siis kertoo, onko painoni todennäköisesti nousemassa (jos syön liikaa kulutukseen nähden) vai laskemassa (jos kulutan enemmän kuin syön).

Tekniikan käyttäminen apuna helpottaa kovasti aterioiden suunnittelua ja pitää samalla tietoisena liikunnan merkityksestä.

Paastoni vaaranpaikat ja kehittyminen

Tässä kokeilussani on edelleen monta epäonnistumisen mahdollisuutta. Se on vain hyväksyttävä, ja tehtävä parhaani. Erityisesti olen menneisyydessä mokaillut seuraavissa:

• ajatellut, että aloitan taas huomenna, juuri nyt on hyvä syy olla toimimatta tavalla, jolla olen itselleni luvannut toimia
• ajatellut, että juuri nyt minulla on hyvä syy palkita itseni ruoalla
• epätoivon iskiessä annoin periksi kaupassa ja valitsen jotain, joka ei ole sillä hetkellä listalla, “koska se oli aiemminkin hyvää”
• valitsen suklaalevyn, koska sitä ei tarvitse kuoria tai paloitella – mikä on harhaa: kyllä pitää
• ajatellut “nyt kun syön paljon makeaa, ei tee huomenna mieli”
• ajatellut “kasvikset ovat painavia, en jaksa kantaa niitä”
• sekoittanut fyysisen ja emotionaalisen nälän (eli kaikki edelliset kohdat)

Nyt, kun olen löytänyt fyysisen tason tasapainon kokeilemalla sopivaa paaston kestoa, lähden varovasti kokeilemaan, miltä tuntuu rajoittaa tiettyjä ruoka-aineita, tärkeimpinä vointiini selvimmin negatiivisesti vaikuttavat sokeri ja vilja.

Koska minulla on takana monta erilaista, eriasteisesti menestynyttä ruokavaliokokeilua, olen oppinut, että onnistun vain, jos etenen rauhassa. Kuulostelen itseäni. Annan itselleni anteeksi, KUN mokaan. Joustan tarvittaessa, koska liika ehdottomuus saattaa horjuttaa hentoa tasapainoa niin, että koko homma romahtaa.

Tärkein huomioni tähän asti

Tärkein huomioni paaston aikana on se, että juon helposti paastoaikana liian vähän vettä. Tähänastisen lyhyen paastokokemukseni perusteella tämä johtuu siitä, että sekoitan edelleen usein fyysisen ja emotionaalisen nälän. Paastoaikana olen tietoinen siitä, etten saa syödä, ja mieli liittää tähän ajatukseen kaiken suuhun laitettavan, myös juomisen. Myös veden juominen siis liittyy minulla emotionaaliseen nälkään. Tämä on minulle uusi, tärkeä oivallus.

Yleistä pätkäpaastosta

Paastota voi monella tavalla aikaa jakaen. Yleisimpiä valtamediassa ja somekeskusteluissa esiintyviä paastoja ovat 5:2 ja 16:8 sekä pidemmän jakson yhtäkestoiset paastot, esimerkiksi 36 tunnin tai viikon tai kahden pituiset paastot. Aikaa vuorokauden tai viikon ajalta jakavia paastoja kutsutaan pätkäpaastoiksi.

Paastojakson aikana joko tarjotaan elimistölle rajatusti energiaa tai ei tarjota energiaa lainkaan. Muutama vuosi sitten noudatin jonkin aikaa 5:2 paastoa, joka tarkoittaa sitä, että viitenä päivänä viikossa saa syödä mitä haluaa, kahtena syömistä rajoitetaan. Paastopäivinäkin söin, mutta enintään 400 kcal. Erilaisista mehupaastoista ja kasvispaastoista keskustellaan myös paljon. 16:8-paasto taas tarkoittaa sitä, että 16 tuntia aikana vuorokaudesta ei syödä, kahdeksan tunnin aikana taas saa syödä.

Pätkäpaaston tarkoitus ei ne itselleen hyödyllisiksi havainneilla ole puhtaasti painonpudotus tai painonhallinta. Paastolla on paljon muitakin terveysvaikutuksia.

Koska ihmisten elimistö toimii yksilöllisesti ja omalla rytmillään, pätkäpaastosta kiinnostuneen kannattaa aluksi kokeilla rauhassa ja varovasti eri versioita ja kokeilun perusteella valita itselleen sopivin. Kannattaa myös huomata, että monelle ihmiselle on asiaa sen enemmän ajattelematta täysin luonnollista paastota esimerkiksi 12 tuntia: illasta aamuun. Paastoajan kasvattaminen muutamalla tunnilla voi siis onnistua helposti.

Pätkäpaaston vaikutuksia

Yleisimmin paaston toivottavista vaikutuksista mainitaan insuliinisensitiivisyyden paraneminen. Jos et tiedä, mitä insuliinisensitiivisyys tarkoittaa, lue lisää sen vastakohdasta insuliiniresistenssistä. Muita yleisimmin mainittuja hyötyjä ovat esimerkiksi painon putoaminen, suoliston toiminnan tasapainottuminen, unenlaadun paraneminen ja vireystason nousu. Nämä kaikki liittyvät tutkimusten mukaan elimistön lepomahdollisuuteen syömättömän ajan lisäännyttyä: kun ruoansulatuksella ei ole töitä, elimistö voi käyttää tehokkaammin energiaa soluissa koko ajan tapahtuvaan uudistumiseen.

Paastoamista on tutkittu muun muassa hiirillä ja ihmisillä. Tutkimuksista voi etsiä tietoa hakukoneella tai lukemalla tutkijoista, kuten

• Krista Varady
• Michael Mosley (5:2-paaston kehittäjä)
• Valter Longo

Suomeksikin on saatavilla jonkinverran tutkimustietoa pätkäpaastosta, kuten tämä.