Sokerin vaikutukset elimistöön
Sokerin lyhytaikaisvaikutukset elimistöön
Sokerin vaikutuksesta elimistöön tiedetään paljon. Tutkimusten mukaan jo viiden päivän peräkkäinen sokerin käyttö voi aiheuttaa elimistön toiminnassa isojakin muutoksia. Sokeririippuvuus on kiistelty termi, mutta on todettu, että fruktoosi aiheuttaa muutoksia samoissa aivojen alueissa kuin alkoholi ja huumeet.
Tutkimuksissa on todettu, että stressihormoni kortisoli aiheuttaa aivoissa glukoosivajetta. Sokerinhimo voisi liittyä esimerkiksi tähän. On myös todettu, että sokeri aiheuttaa suolistossa muutoksia, jotka estävät tryptofaanin eli serotoniinin esiasteen hyödyntämisen. Serotoniinintuotannon väheneminen elimistössä vaikeuttaa mielialan säätelyä. Dopamiinin tuotanto taas lisääntyy sokeria syödessä. Dopamiini piristää ja tuo energiaa, mutta samalla käskee haluamaan uutta ja tekemään parempia asioita. Sokeri heikentää aivojen toimintaa myös vaikuttamalla B-vitamiinien imeytymiseen ja hyödyntämiseen aivoissa.
Suolistossa on monenlaisia bakteereja, joiden ideaali toiminta tarkoittaa sitä, että elimistö voi hyvin. Sokeri vaikuttaa osaan näistä bakteereista voimistaen niiden toimintaa ja tuo bakteerien tuottamien aineenvaihduntatuotteiden kautta epätasapainoa suoliston toimintaan.
Miten sokeri vaikuttaa elimistöön pidemmän ajan kuluessa?
Jos veressä on jatkuvasti paljon sokeria myös haiman insuliinin tuotanto on voimakasta. Insuliini on hormoni joka varastoi sokeria lihaksiin, maksaan ja rasvakudokseen. Jos sokeria on elimistössä runsaasti, sitä varastoituu runsaasti myös rasvakudokseen. Tämä tarkoittaa sitä että, rasvakudoksen määrä lisääntyy eli ihminen lihoo. Insuliinin jatkuvasti runsaasta määrästä elimistössä voi aiheutua erilaisia rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä. Myös insuliinin ja kortisolin välinen tasapaino on elimistölle tärkeä.
Sokeri vaikuttaa siis voimakkaasti aivojen ja suoliston toimintaan. Nämä eivät toimi niin hyvin kuin olisi suotavaa, seuraa pidemmän ajan kuluessa monenlaisia epätasapainoja elimistössä. Ravintoaineiden huono imeytyvyys tarkoittaa sitä, että hivenaineiden ja vitamiinien imeytyminen huononee. Keho ei siis saa tarpeeksi tarpeeksi ravintoaineita, vaikka ihminen söisi, kuten on tottunut syömään.
Pitkäaikainen ravintoaineiden puutos aiheuttaa mitä todennäköisimmin matala-asteista eli hiljaista tulehdusta kehossa. Ennen pitkää elimistö alkaa kärsiä hiivatulehduksesta suoliston epätasapainon eli dysbioosin takia. Pitkäaikainen hiivatulehdus taas aiheuttaa esimerkiksi ihottumia ja allergioita. Elimistöön kertyvät sokeroitumistuotteet kertyvät kollageeniin jäykistäen sitä ja hiljainen tulehdus vaikuttaa lisäksi niveliin aiheuttaen kenties kipua.