Yksinkertaisia tapoja parantaa kehotietoisuutta, osa 1/2

Kehon tuntemuksiin tutustumiseen eli kehotietoisuuden parantamiseen on paljon erilaisia työkaluja. Kerron tässä lyhyesti kahdesta erilaisesta tekniikasta, joiden käyttämisessä ei vaadita paljon aikaa, välineitä tai erityistä osaamista. Niiden käyttö sopii siis kenelle tahansa, missä tahansa. Toisesta kahdesta tekniikasta kerron ensi viikon perjantaina julkaistavassa tekstissä.

Fokusointi

Fokusointi tarkoittaa käytännössä lyhyitä kehotietoisuutta parantavia harjoituksia, joiden aikana keskitytään kuuntelemaan ja tunnustelemaan, minkälainen olo kehon keskellä on.

Fokusointi on käytännössä lyhyitä harjoituksia, joiden aikana keskitytään kuuntelemaan ja tunnustelemaan, minkälainen olo kehon keskellä on. Tuntuuko siellä jännityksiä, tuntuuko jokin kohta keskikeholla erilaiselta kuin ympäristö, esimerkiksi “tyhjältä” tai “täydeltä”.

Kehon keskiosan muusta ympäristöstä erottuvien kohtien tunnistamisen jälkeen niille puhutaan yksi kerrallaan hiljaa mielessä tai halutessa myös ääneen. Sanotaan esimerkiksi: tunnistan sinut ja hyväksyn sinut, olet osa minua. Sen jälkeen omia voimavaroja voi vapauttaa siirtämällä tuo tunnistettu ja hyväksytty kohta kauemmas kehon keskeltä. Tilanteesta riippuen kohdan voi siirtää esimerkiksi taskuun tai vaikka pohjoisnavalle: sinne, mihin asia tuntuu haluavan mennä.

Harjoittelemalla oppii yhä paremmin tunnistamaan kehossaan olevia epämukavuutta aiheuttavia kohtia ja käsittelemään niitä paremmin itselle sopivana ajankohtana. Keho, mieli ja tunteet toimivat kiinteässä yhteistyössä, joten vaikka jonkin asian käsittelyä siirtää, se on edessä automaattisesti myöhemmin. Asiat eivät katoa kehosta, vaan palautuvat mieleen uudelleen. Itseään tarkasti kuuntelemalla oppii tekemään asioita itselleen oikeina hetkinä, eli parantaa kehotietoisuutta.

Itsemyötätunto

Jokaisen ihmisen elämä ja oleminen muuttuu helpommaksi, kun kohtelee itseään samalla lempeydellä kuin muitakin ihmisiä.

Itsemyötätunnosta on kirjoitettu paljon kirjoja viime vuosina. Tekniikan idea on tiedostaa, mitä ihminen ajattelee itsestään ja pyrkiä hiljalleen muuttamaan negatiivisia käsityksiä kannustaviksi. Jokaisen ihmisen elämä ja oleminen muuttuu helpommaksi, kun kohtelee itseään samalla lempeydellä kuin muitakin ihmisiä. Turha itsekriittisyys on vahingollista.

Itsemyötätunnon harjoittelussa on oleellista säännöllisyys eli uuden ajattelutavan muuttaminen hiljalleen rutiiniksi. Harjoittelu kannattaa aloittaa jokapäiväisissä tilanteissa, joissa kokee pieniä haasteita. Kun on päässyt alkuun, voi pyrkiä ajattelemaan uudella tavalla myös erityisen hankalissa tilanteissa. Hiljalleen harjoittelu opettaa pois tuntemasta syyllisyyttä armollisuudesta itseä kohtaan ja avaa omia silmiä omille vahvuuksille ja osaamiselle.

Sen sijaan, että toteaisi itselleen epäonnistuneensa, voikin ajatella esimerkiksi “Teinpäs jälleen, vaikken onnistunut viimeksikään. En antanut periksi.” tai “Ei se mitään, etten onnistunut, osaan sitten ensi kerralla.” Myötätuntoinen ajatus itseä kohtaan muodostuu jokaisella omanlaiseksi: pääasia, että pysähtyy tuntemaan myötätuntoa itseään kohtaan.

Lue lisää samasta aiheesta ensi perjantaina!

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Siirry sivun alkuun
%d bloggaajaa tykkää tästä: