Your mess becomes your message
Suomeksi otsikko tarkoittaa suunnilleen ”Voit ammentaa iloa muille omista ikävistä kokemuksistasi”. Omien kokemustensa kautta jokainen on syväoppinut jotain, jonka kautta voi saada aikaan ainutlaatuisia, omannäköisiä asioita.
Tällä viikolla osallistuin koulutukseen, jossa mainittiin tuo lause: “Your mess becomes you message”. Se sai minut miettimään omaa historiaani. Historiaa, johon kuuluu muun muassa pitkäaikainen masennus, syömishäiriö, kehoyhteyden puuttuminen ja dissosiaatiohäiriö. Jäin miettimään, miten voisin entistä paremmin auttaa muita noiden kokemusteni kautta.
Ajattelen, että vaikkei ihminen olisi opiskellut mitään, hän on kuitenkin elänyt. Hänellä on siis osaamista asioissa, joita hänen elämäänsä on kuulunut – olivat ne sitten työhön, sairauteen tai molempiin liittyviä.
Ryhmän merkitys toipumiselle
Olen käynyt vertaisohjaajakoulutuksen ja vetänyt itse myös vyöhyketerapiaopintoihin ja sittemmin ammattiin liittyvää tunnedynamiikkaryhmää. Molempien ryhmien kautta olen löytänyt uusia palasia itsestäni ja alkanut ymmärtää, kuinka paljon jokaisella ihmisellä itse asiassa olisi annettavaa toisille omien kokemusten kautta. Ja että ryhmämuotoinen työskentely voi olla hyvin tehokas itsehoitomuoto. Oman ahdistuksen voittaminen ryhmässä muiden kanssa samanarvoisena jäsenenä toimiakseni on ollut minulle yksi tärkeä askel itseni hyväksymisessä.
Omien kokemusten kautta nousee inspiraatio auttaa muita samanlaisen elämäntilanteen kohdanneita. Omien kokemusten kautta löytyy yhteinen sävel samanlaisia asioita läpi käyneiden ihmisten kanssa. On helpottavaa, kun toiselle ei tarvitse selittää kaikkea juurta jaksain.
Oman osaamisen selvittäminen
Siitä on jo aikaa, kun olen viimeksi kirjoittanut ylös omia kokemuksiani, osaamisiani ja koulutuksiani ja pohtinut listan perusteella, minkä tekemiseen panostaisin seuraavaksi: mikä kiinnostaisi juuri nyt eniten. Osaamisten listasta tulee yhä pidempi, kun vuodet kuluvat. Ja lista kasvaa vielä pitkään, koska minulla on tavoitteena elää 150-vuotiaaksi
Ihminen kun ei ole olosuhteiden tuote, vaan päätöstensä. Eikä elämässä tärkeimpiä asioita ole auttaa vain itseään, vaan itseään auttamalla auttaa samalla muita.
Mielestäni elämä tällä isolla ja toisaalta pienellä maapallollamme on värikästä. Elämään tuovat eloa ihmisten erilaisuus ja ennen kaikkea tunteiden erilaiset ilmaisutavat. Niitä on lukemattomia, muutamina esimerkkeinä tanssi, kivikautiset luolamaalaukset, mieskuoro Huutajat, savityöt ja halkojen hakkaaminen.
Elämäni pahin moka
Ajattelen, että pahin mokani elämässäni on ollut olla masentunut yli kaksikymmentä vuotta. Toisaalta, ilman sitä jaksoa en olisi minä. Masennus ja sisäänpäinkääntynyt viha sai minut jättämään kehoni tuntemukset huomiotta, häpeämään itseäni entistä enemmän ja syömään liikaa yrittäessäni pitää sisälläni vellovia tunteita poissa näkyvistä. Kehoyhteys oli todella huono yrittäessäni torjua tunteitani ja siksi sairastuinkin dissosiaatiohäiriöön. Tämän taustani tuntien ei ole yllättävää, että puhun painokkaasti sen puolesta, että tunteita kannattaa ilmaista ja voimakkaita tunteita purkaa pois kehosta. Masennukseni ansiosta minusta tuli tunnevyöhyketerapeutti ja mentaalinen valmentaja. Suomalaisesta kulttuurista on mielestäni hiljalleen hävitettävä erityisesti Suomen viime vuosisadan sotien aikana tavaksi ja perinteeksi tullut puhumattomuuden kulttuuri.
Mikä on sinun elämässäsi pahin moka – tärkeä asia, joka on opettanut sinulle paljon? Minkä tapahtuman tai ajanjakson kautta ymmärrät paremmin toisia ihmisiä ja tunnet erityistä myötätuntoa niitä ihmisiä kohtaan, jotka vaikuttavat olevan samanlaisessa tilanteessa? Miten hyödynnät tätä kokemustasi toisia päivittäin auttaessasi?